Repovesi

Ensimmäinen kosketus Repoveden kansallispuistoon oli yhden yön retki lasten kanssa kesäloman aloittajaiseksi. Olimme matkalla kohti pohjois-Karjalaa ja halusimme yöpyä jossain ihan muualla kuin matkan varrella hotelleissa.

Tarkoitus oli samalla kiertää Ketunlenkki (5 km), mutta olimme niin myöhään perillä kansallispuiston luona ja aamulla tarkoitus nopeasti jatkaa matkaa, että päädyimme kävelemään lähinnä Lapinsalmen riippusillalle ja sen viereiselle yöpymispaikalle yöksi ja aamulla takaisin autolle. Ilta oli yllättävän rauhallinen, kaksi seuruetta yöpyi samalla alueella. Aamulla kun keräilimme tavaroita kasaan oli enemmän ihmisiä liikenteessä. 

Nuotiopaikalla teimme iltapalaksi vähän lämpimiä karjalanpiirakoita juustolla ja makkaralla, aamupalaksi taas puuroa. 

Reissu jäi lyhyeksi, mutta ehdottomasti Repovedelle haluamme palata myöhemminkin. 

Kopparnäs-Störsvikin virkistysalue

Olen muutaman kerran törmännyt Kopparnäs-Störsvikin virkistysalueeseen eri yhteyksissä, ja niinpä etsiessämme lyhyen matkan päässä olevaa, ehkä hieman rauhallisempaa telttailupaikkaa, päädyimme tätä kohdetta kokeilemaan. 

Perjantaina pakkasimme rinkat, koirat ja lapset autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Inkoota ja Kopparnäsintietä. Matkalla meni aurinko pilveen, alkoi tuulla ja yhtäkkiä usvaista sumuista vesisadettakin koettiin. Perillä parkkipaikalla (mentiin Råbergintien kautta) sade oli kuitenkin loppunut, ja tuuli vähän helpottanut. Päätettiin jäädä ja testata meidän uuden teltan (Hillebergin Anjan 3gt) kestävyyttä. 

Parkkipaikalta päätettiin kävellä Sandvikin nuotiopaikalle, sillä Sandfjärdenin (eli parkkipaikalla) alueella oli todella monta seuruetta paikalla niin teltoilla kuin asuntovaunuilla ja -autoillakin. Sandviken sijaitsee Siuntion puolella kun taas Sandfjärden on Inkoon puolella. 

Tuuli yltyi kuitenkin vaikka kuinka, mutta rohkeasti päätimme jäädä paikalle silti. Hillebergin kasaus onnistui yllättävän hyvin siinä järjettömässä myräkässä, ja isot pisteet teltta sai siitä, että sisäteltta kasaantui samaan aikaan pystyyn. Lapset nautti tuulessa ja rannalla leikkimisestä samalla, kun itse teimme iltaruokaa nuotiolla. Nuotiopaikkana oli todella hyvä teräksinen nuotiopohja, joka kesti hyvin kovankin tuulen. 

Aika pian kello alkoi olla jo yli 21 ja menimme telttaan. Pari erää pelikorteilla pelailua ja sitten unten maille. Aamulla herätessä oli huomattavasti tuuli tyyntynyt ja vettäkään ei edes sumumaisesti enää tihkunut. Harmaata oli, mutta oikein mukava aamu. Runsaan aamupalan jälkeen pakattiin kamat kasaan ja kotia kohden. Oli todella kiva yhden yön retki, lähellä ja rauhallinen paikka. Alueella oli tosiaan grillipaikka (sekä puita) ja kaksi todella siistiä huussia. Lasten kanssa oikein oiva!

Osa kuvista on aiemmilta päiväretkiltä alueelta. 

Iso-Melkutin

Saimme miehen kanssa lapsi- ja koiravapaata yhden viikonlopun ajan. Päätimme heti käyttää tämän hyödyksi, ja karata metsään kahdestaan. Sattumalta samaan aikaan osui myös Suomen Ladun kampanja Nuku yö ulkona, joten samaan teemaan sitten päästiin mekin. Yksi yö osui tuolle vapaalle, joten hurjan pitkälle emme halunneet lähteä. Halusimme kuitenkin jonnekin uuteen paikkaan ja kyseltyäni hieman vinkkejä, vinkattiin meille Lopen Melkuttimia - tarkemmin vielä Iso-Melkutinta. 

Eipä siinä muuta kuin kamat kasaan ja auton nokka kohti Loppea. Ajomatkaa kertyi paikan päälle reilu tunti. Parkkipaikalla (Tauluntien varrella, Räyskälän lentotukikohtaa vastapäätä) oli aika paljon autoja, mutta lauantaina emme oikeastaan törmänneet kuin juuri parkkipaikan tuntumassa yhteen metsästä palanneeseen porukkaan sekä toisella laavulla oli isompikin porukka kasassa. Aika rauhassa sai mennä. 

Lähdimme kiertämään ensimmäisiltä laavuilta (kaksoislaavut, toisiaan vasten) Iso-Melkuttimen kiertoa pohjoisen kautta. Ajatuksena oli yöpyä länsireunassa Lepakkolaavulla, mutta kun sinne pääsimme, totesimme sen alueen olevan niin täyteen bookattu, että jatkoimme matkaa eteenpäin. Jokin isompi porukka oli siellä puolijoukkueteltalla ja videokameroilla, joten kun omaa rauhaa kaipasimme, oli parempi jatkaa. Polttopuita nappasimme mukaan, sillä järven kiertävällä reitillä oli useitakin nuotiopaikkoja selkeästi - puita vaan todella vähän.

Reitti oli todella hyvin merkitty; erikseen oli merkity fillarointireittiä varten, joka risteili retkeilyreitin kanssa. Retkeilyreitti oli merkitty sinisin merkein sekä aikaajoin Hämeen Ilvesreitin merkein. Melkuttimet ovat osa yli 250 km mittaista Hämeen Ilvesreittiä, joka liittää useita alueita yhteen. Tämä osuus oli ainakin helppo ja mukava kulkea. Meille tuli yhteensä kilometrejä päälle 7 km autolta asti laskettuina, joka polvivammaiselle oli ihan tarpeeksi. Nousujakaan ei ollut liikaa, ja polut olivat todella tasaisia ja mukavia kulkea. 

Koska lähtö kävi vähän nopeasti, kävimme lauantaiaamuna nappaammassa lähi-XXL:stä mukaan muutamat valmiit retkieväät. Kokeiluun lähti Real Turmatin tikka masala kana-riisisekoitus sekä pasta bolognese. Eipä pöllömpää, kyllä tuolla nälkä lähti. Ja ihan hyvin maustettuakin oli, nenä alkoi vuotamaan :D

Illalla saimme vielä nauttia aivan todella upeasta täysikuusta, jota olisi voinut kauemminkin katsella. Mutta pian kuitenkin väsymys alkoi voittamaan ja ryömittiin makuupusseihin. Yö meni hyvin, ilmeisesti lämpötila laski jonnekin +4 yöllä, mutta eipä sitä itsellä kylmä tullut kun varusteet olivat kunnossa. 

Aamu alkoi aivan upealla usvalla ja auringonnousulla. Mies keitti itselleen kahvia ja itse otin lämmintä kaakaota. Nautimme hiljaisesta ja rauhallisesta aamusta - itse nappasin riippukeinuun makuupussin ja lueskelin kirjaa rauhassa. Mikä herkku välillä ilman lapsia retkeillä! 

11 aikaan alkoi ihmisiä olla liikkeellä jo enemmänkin, joten keräsimme kamat kasaan ja painuimme autolle. Upea ja kaunis reitti, sekä täydellinen sää suosi tänä viikonloppuna. Tänne voisi hyvin lastenkin kanssa tulla joku kerta. Lähimmät laavut kuitenkin järkevän kävelymatkan päässä autolta. 

Porkkalanniemi päiväretkenä

Kesälomat alkavat olla ohi jo, mutta koetamme silti vielä nauttia lämpimistä ja kauniista päivistä, ennenkuin syksy alkaa todenteolla. Samalla koetamme hieman koluta lähiseutuja, joissa on todella paljon nähtävää vielä ja suunnitella, mihin sitä mahdollisesti voisi lasten kanssa suunnata seuraavan kerran telttailemaan. 

Yksi potentiaalinen kohde on Porkkalanniemi Kirkkonummella. Päälle puoli tuntia autolla ja olimme täysin metsän keskellä. Jostain kuului meren kohina, mutta muuten täysin hiljaista. Saimme rauhassa olla ainoat keittokatoksella (viimeinen keittokatos ennen Pamskataa käsittääkseni) ja kokkailla ruokaamme, nauttia merimaisemasta ja auringonpaisteesta. Kun lapset paistoivat viimeisiä vaahtokarkkejaan, tuli iso, melkein 20 hengen seurue telttoineen ja bassoineen ja radioineen paikalle. Itseä harmitti hieman, mutta toisaalta onneksi tällä kertaa olimme itse lähtemässä juuri pois. 

Tämä alue kuului Kirkkonummen kaupungille, mutta Porkkalanniemessä on myös Vantaan ja Nurmijärven kaupungin alueita. Lisäksi alueella on paljon yksityisiä maita, joten tarkka saa olla, minne päin menee. Upeat maisemat paikalla oli kuitenkin ja nautimme todella paljon polusta parkkipaikalta keittokatokselle. Kotimatkalla autolle näimme jopa kolme kaurista, jotka lähtivät suoraan nenämme edestä liikkeelle. 

Toisaalta eivät ne eläimet siihen jääneet; automatkalla kohti Hangontietä näimme vielä 9 muuta kaurista sekä 6 hirveä pelloilla. Lasten mielestä metsäretkessä oli paras eläinten näkeminen, ja ilta venähtikin pitkäksi kun jäimme katselemaan tien laitaan eri eläimiä. 

Eväänä tällä kertaa meillä oli perunoita (keitimme trangialla), naudan sisäfilettä aikuisille ja lapsille nakkeja. Lisäksi paistoimme kesäkurpitsapaloja trangialla öljyssä sekä kirsikkatomaatteja. Jälkiruoaksi nautimme vaahtokarkkeja paistaen sekä suklaata. Riippukeinu kulki mukana ja siinä oli mukava loikoilla ruoan jälkeen merta katsellen ja kuunnellen ennen kotiinlähtöä. Eipä sen retken tarvitse tuon ihmeellisempi olla. 

Porkkalanniemi sopii hyvin lapsiperheille, mutta ensi kerralla aiomme itse kokeilla sieltä Vetokannas-nimistä aluetta - josko bilettävää porukkaa osuisi hieman vähemmän paikalle. Oma vesi kannatti kantaa mukana, vaikka alueella on kaivo - kaivon päällä oli kyltit, että käyttökiellossa. 

Espoo - Villa Elfvikin luontopolku

Yksi suosituimmista päiväretkikohteistamme lasten kanssa on Espoossa sijaitseva Villa Elfvikin Luonno helmassa-luontopolku. Se on keskellä kaupunkia, mutta silti täysin rauhassa Kehä 1 ja Turun moottoritien kainalossa meren rannalla. Lapsia huvittaa ja viihdyttää eniten laudoitettu reitti kaislikossa. 

 

Kesäisin voi reitin varrella (jonka pituus on 800 m) nähdä myös Laajalahden pellolla laiduntavia lehmiä, joita harvemmin pääsee kaupunkilaislapset näin läheltä näkemään. Reitin varrella on kasa erilsiai tehtäviä ja infotauluja lasten kanssa läpikäytäväksi ja koko reitin pääsee kulkemaan esim lastenrattailla. Vanha venevaja sekä lintutorni on retken huippuhetkiä, sekä sopivasti ripotellut penkit, joiden ääressä syödä vähän eväitä.

 

Samalla alueella menee myös muita luontopolkuja (joihin voi tutustua esim täällä), mutta tämä merelle suuntautuva on yksi kauneimmista ehdottomasti! :) 

Espoon saaristo - Gåsgrund

 

Saimme poikkeuksellisesti muutaman lapsivapaan päivän (ja yön) ja päätimme lähteä kahdestaan puolison kanssa telttaretkelle. Olimme aiemmin kesällä ostaneet XXL:n alesta The Nort Facen Stormbreak 2-teltan, ja hinkuneet hieman sen testailua. Se on kuitenkin kahden hengen teltta, ja lapsineen ja koirineen emme sinne mahtuisi. Teltta on ihanan kevyt noiden meidän perhetelttojen jälkeen, ja oli kyllä aivan huippu päästä sitä testaamaan! 

 

Otimme suunnaksi tällä kertaa saariston. Omaa venettä emme omista, joten tutkimme hieman saaristoveneyhteyksiä. Espoon saaristoista Rövaren ja Gåsgrund alkoivat houkutella kulkuyhteyksien ja palveluiden puolesta, joten tavarat rinkkaan ja kohti reissua. Alunperin oli tarkoitus olla molemmissa saarissa yksi yö, mutta sain itse sen verran pahan flunssan kehitettyä, että lähdimme yhden yön jälkeen takaisin kohti mannerta. Yhden yön kohteeksi siis jäi meillä todella kaunis ja ihana Gåsgrund! 

 

Saari oli selkeästi myös muiden suosiossa, taisimme laskea vajaa 15 muuta telttailijaa sekä veneissä yöpyjät. Saarelta löytyi useita puuhuusseja, kolme isoa grillikatosta (hirsistä) sekä useita nuotiopaikkoja vielä lisäksi. Saaristovene pysähtyy saaressa kolme kertaa päivässä, ja mantereelta yhden suuntainen matka maksaa 5 e/aikuinen. Koirat olivat myös erittäin tervetulleita saarelle. Saarella on oma vierasvenelaiturikin, jossa tosiaan useampi vene oli kiinni. Paikalliset veneilijät ilmeisesti myös ylläpitävät saaresta löytyvää pientä saunaa, joka on kaikille avoin ja ilmainen. Sen käyttöaste meidän reissulla oli tosin aika korkea, joten emme päässeet/halunneet tutustua siihen sen tarkemmin. Tarkoitus kun oli löytää omaa rauhaa. 

 

Vettä saarella ei ole, joten ne kannoimme mukanamme. Tai noh, googlettelin pitkään etukäteen ja löysin ristiriitaisia tietoja. Kesävesi ja -kaivo on, mutta nyt oli ainakin selkeät kyltit, että sen vesi ei ole keitettynäkään juomakelpoista. Sen verran siitä oli koliformisia bakteereja löytynyt viimeisimmissä näytteissä. Meillä tosiaan oma kantovesi oli onneksi mukana. 

Laitoimme telttamme saaren etelärannalle, n 15m päähän merestä. Teltalta oli upeat näkymät merelle, mutta silti sopivasti puiden suojassa, että sai omaa rauhaa. Aamupuuro ei ole pitkään aikaan maistunut niin hyvältä, kun aamulla joutsenia katsellessa. Tälle saarelle palataan viimeistään ensi kesänä uudestaankin!

 

Nuuksion Haukkalampi maaliskuussa

Nuuksion Haukkalammella olemme käyneet useastikin, mutta nyt satuin tätä postausta varten löytämään viime maaliskuun reissun kuvat. Tästä kohteesta kun voisi kirjoitella useamminkin. Paikka on kauniina päivänä tosi suosittu, ja parkkipaikkaa voi olla haastava löytää. Me taisimme maaliskuisena lauantaipäivänä jonottaa vartin verran, että löysimme paikan parkkipaikalta. 

Haukkalammella (kartat linkistä) on mahdollista lähteä pidemmillekin retkille, tutustua partiolaisten ylläpitämään luontotupaa tai käydä vaikka luontopolkuun tutustumassa. Maaliskuussa me päädyimme kävelemään liukkaita polkuja pitkin  lähimmälle, itse Haukkalammen kodalle, jossa myös nuotiopaikka ja puucee löytyi. Tämä on helppo kohde myös lastenvaunuilla, tasaista hyvää tietä (ellei ole tuollainen jäinen keli, niinkuin meille osui) perille asti ja todella kauniilla paikalla kota ja grillipaikka kallion päällä järvelle päin. 

Meillä oli mukana erilaisia makkaroita, peruna-sipulisekoitusta foliossa nuotiolle sekä jälkiruoaksi perinteistä tikkupullaa hillolla ja kermavaahdolla. Kermavaahto oli helppo kantaa mukana valmiskermavaahtopurkkina. Lapset myös uskalsivat kokeilla hieman lammen jään päällä kävelyä aivan reunassa. Ihmisiä oli todella paljon grillipaikalla, mutta kodan grilli katoksen alla ammotti tyhjyttä ja saimme rauhassa siinä evästellä. 

Paluumatkalla autolle ihmettelimme jättiläisten räkää (jäätyneitä vesinoroja) ja suuria lätäköitä maassa ja koetimme luistella autolle kaatumatta. 

Navigaattoria varten osoitteeksi kannattaa pistää Haukkalammentie, ja ajaa tie lähes perille asti. Aivan päädyssä on pieni parkkipaikka, ja n 150m ennen tätä on isompi parkkipaikka. Tien sivuun ei autoa kannata jättää, sillä muuten ei alueelta pääse muut pois.