Repovesi

Ensimmäinen kosketus Repoveden kansallispuistoon oli yhden yön retki lasten kanssa kesäloman aloittajaiseksi. Olimme matkalla kohti pohjois-Karjalaa ja halusimme yöpyä jossain ihan muualla kuin matkan varrella hotelleissa.

Tarkoitus oli samalla kiertää Ketunlenkki (5 km), mutta olimme niin myöhään perillä kansallispuiston luona ja aamulla tarkoitus nopeasti jatkaa matkaa, että päädyimme kävelemään lähinnä Lapinsalmen riippusillalle ja sen viereiselle yöpymispaikalle yöksi ja aamulla takaisin autolle. Ilta oli yllättävän rauhallinen, kaksi seuruetta yöpyi samalla alueella. Aamulla kun keräilimme tavaroita kasaan oli enemmän ihmisiä liikenteessä. 

Nuotiopaikalla teimme iltapalaksi vähän lämpimiä karjalanpiirakoita juustolla ja makkaralla, aamupalaksi taas puuroa. 

Reissu jäi lyhyeksi, mutta ehdottomasti Repovedelle haluamme palata myöhemminkin. 

Kopparnäs-Störsvikin virkistysalue

Olen muutaman kerran törmännyt Kopparnäs-Störsvikin virkistysalueeseen eri yhteyksissä, ja niinpä etsiessämme lyhyen matkan päässä olevaa, ehkä hieman rauhallisempaa telttailupaikkaa, päädyimme tätä kohdetta kokeilemaan. 

Perjantaina pakkasimme rinkat, koirat ja lapset autoon ja lähdimme ajelemaan kohti Inkoota ja Kopparnäsintietä. Matkalla meni aurinko pilveen, alkoi tuulla ja yhtäkkiä usvaista sumuista vesisadettakin koettiin. Perillä parkkipaikalla (mentiin Råbergintien kautta) sade oli kuitenkin loppunut, ja tuuli vähän helpottanut. Päätettiin jäädä ja testata meidän uuden teltan (Hillebergin Anjan 3gt) kestävyyttä. 

Parkkipaikalta päätettiin kävellä Sandvikin nuotiopaikalle, sillä Sandfjärdenin (eli parkkipaikalla) alueella oli todella monta seuruetta paikalla niin teltoilla kuin asuntovaunuilla ja -autoillakin. Sandviken sijaitsee Siuntion puolella kun taas Sandfjärden on Inkoon puolella. 

Tuuli yltyi kuitenkin vaikka kuinka, mutta rohkeasti päätimme jäädä paikalle silti. Hillebergin kasaus onnistui yllättävän hyvin siinä järjettömässä myräkässä, ja isot pisteet teltta sai siitä, että sisäteltta kasaantui samaan aikaan pystyyn. Lapset nautti tuulessa ja rannalla leikkimisestä samalla, kun itse teimme iltaruokaa nuotiolla. Nuotiopaikkana oli todella hyvä teräksinen nuotiopohja, joka kesti hyvin kovankin tuulen. 

Aika pian kello alkoi olla jo yli 21 ja menimme telttaan. Pari erää pelikorteilla pelailua ja sitten unten maille. Aamulla herätessä oli huomattavasti tuuli tyyntynyt ja vettäkään ei edes sumumaisesti enää tihkunut. Harmaata oli, mutta oikein mukava aamu. Runsaan aamupalan jälkeen pakattiin kamat kasaan ja kotia kohden. Oli todella kiva yhden yön retki, lähellä ja rauhallinen paikka. Alueella oli tosiaan grillipaikka (sekä puita) ja kaksi todella siistiä huussia. Lasten kanssa oikein oiva!

Osa kuvista on aiemmilta päiväretkiltä alueelta. 

Iso-Melkutin

Saimme miehen kanssa lapsi- ja koiravapaata yhden viikonlopun ajan. Päätimme heti käyttää tämän hyödyksi, ja karata metsään kahdestaan. Sattumalta samaan aikaan osui myös Suomen Ladun kampanja Nuku yö ulkona, joten samaan teemaan sitten päästiin mekin. Yksi yö osui tuolle vapaalle, joten hurjan pitkälle emme halunneet lähteä. Halusimme kuitenkin jonnekin uuteen paikkaan ja kyseltyäni hieman vinkkejä, vinkattiin meille Lopen Melkuttimia - tarkemmin vielä Iso-Melkutinta. 

Eipä siinä muuta kuin kamat kasaan ja auton nokka kohti Loppea. Ajomatkaa kertyi paikan päälle reilu tunti. Parkkipaikalla (Tauluntien varrella, Räyskälän lentotukikohtaa vastapäätä) oli aika paljon autoja, mutta lauantaina emme oikeastaan törmänneet kuin juuri parkkipaikan tuntumassa yhteen metsästä palanneeseen porukkaan sekä toisella laavulla oli isompikin porukka kasassa. Aika rauhassa sai mennä. 

Lähdimme kiertämään ensimmäisiltä laavuilta (kaksoislaavut, toisiaan vasten) Iso-Melkuttimen kiertoa pohjoisen kautta. Ajatuksena oli yöpyä länsireunassa Lepakkolaavulla, mutta kun sinne pääsimme, totesimme sen alueen olevan niin täyteen bookattu, että jatkoimme matkaa eteenpäin. Jokin isompi porukka oli siellä puolijoukkueteltalla ja videokameroilla, joten kun omaa rauhaa kaipasimme, oli parempi jatkaa. Polttopuita nappasimme mukaan, sillä järven kiertävällä reitillä oli useitakin nuotiopaikkoja selkeästi - puita vaan todella vähän.

Reitti oli todella hyvin merkitty; erikseen oli merkity fillarointireittiä varten, joka risteili retkeilyreitin kanssa. Retkeilyreitti oli merkitty sinisin merkein sekä aikaajoin Hämeen Ilvesreitin merkein. Melkuttimet ovat osa yli 250 km mittaista Hämeen Ilvesreittiä, joka liittää useita alueita yhteen. Tämä osuus oli ainakin helppo ja mukava kulkea. Meille tuli yhteensä kilometrejä päälle 7 km autolta asti laskettuina, joka polvivammaiselle oli ihan tarpeeksi. Nousujakaan ei ollut liikaa, ja polut olivat todella tasaisia ja mukavia kulkea. 

Koska lähtö kävi vähän nopeasti, kävimme lauantaiaamuna nappaammassa lähi-XXL:stä mukaan muutamat valmiit retkieväät. Kokeiluun lähti Real Turmatin tikka masala kana-riisisekoitus sekä pasta bolognese. Eipä pöllömpää, kyllä tuolla nälkä lähti. Ja ihan hyvin maustettuakin oli, nenä alkoi vuotamaan :D

Illalla saimme vielä nauttia aivan todella upeasta täysikuusta, jota olisi voinut kauemminkin katsella. Mutta pian kuitenkin väsymys alkoi voittamaan ja ryömittiin makuupusseihin. Yö meni hyvin, ilmeisesti lämpötila laski jonnekin +4 yöllä, mutta eipä sitä itsellä kylmä tullut kun varusteet olivat kunnossa. 

Aamu alkoi aivan upealla usvalla ja auringonnousulla. Mies keitti itselleen kahvia ja itse otin lämmintä kaakaota. Nautimme hiljaisesta ja rauhallisesta aamusta - itse nappasin riippukeinuun makuupussin ja lueskelin kirjaa rauhassa. Mikä herkku välillä ilman lapsia retkeillä! 

11 aikaan alkoi ihmisiä olla liikkeellä jo enemmänkin, joten keräsimme kamat kasaan ja painuimme autolle. Upea ja kaunis reitti, sekä täydellinen sää suosi tänä viikonloppuna. Tänne voisi hyvin lastenkin kanssa tulla joku kerta. Lähimmät laavut kuitenkin järkevän kävelymatkan päässä autolta. 

Porkkalanniemi päiväretkenä

Kesälomat alkavat olla ohi jo, mutta koetamme silti vielä nauttia lämpimistä ja kauniista päivistä, ennenkuin syksy alkaa todenteolla. Samalla koetamme hieman koluta lähiseutuja, joissa on todella paljon nähtävää vielä ja suunnitella, mihin sitä mahdollisesti voisi lasten kanssa suunnata seuraavan kerran telttailemaan. 

Yksi potentiaalinen kohde on Porkkalanniemi Kirkkonummella. Päälle puoli tuntia autolla ja olimme täysin metsän keskellä. Jostain kuului meren kohina, mutta muuten täysin hiljaista. Saimme rauhassa olla ainoat keittokatoksella (viimeinen keittokatos ennen Pamskataa käsittääkseni) ja kokkailla ruokaamme, nauttia merimaisemasta ja auringonpaisteesta. Kun lapset paistoivat viimeisiä vaahtokarkkejaan, tuli iso, melkein 20 hengen seurue telttoineen ja bassoineen ja radioineen paikalle. Itseä harmitti hieman, mutta toisaalta onneksi tällä kertaa olimme itse lähtemässä juuri pois. 

Tämä alue kuului Kirkkonummen kaupungille, mutta Porkkalanniemessä on myös Vantaan ja Nurmijärven kaupungin alueita. Lisäksi alueella on paljon yksityisiä maita, joten tarkka saa olla, minne päin menee. Upeat maisemat paikalla oli kuitenkin ja nautimme todella paljon polusta parkkipaikalta keittokatokselle. Kotimatkalla autolle näimme jopa kolme kaurista, jotka lähtivät suoraan nenämme edestä liikkeelle. 

Toisaalta eivät ne eläimet siihen jääneet; automatkalla kohti Hangontietä näimme vielä 9 muuta kaurista sekä 6 hirveä pelloilla. Lasten mielestä metsäretkessä oli paras eläinten näkeminen, ja ilta venähtikin pitkäksi kun jäimme katselemaan tien laitaan eri eläimiä. 

Eväänä tällä kertaa meillä oli perunoita (keitimme trangialla), naudan sisäfilettä aikuisille ja lapsille nakkeja. Lisäksi paistoimme kesäkurpitsapaloja trangialla öljyssä sekä kirsikkatomaatteja. Jälkiruoaksi nautimme vaahtokarkkeja paistaen sekä suklaata. Riippukeinu kulki mukana ja siinä oli mukava loikoilla ruoan jälkeen merta katsellen ja kuunnellen ennen kotiinlähtöä. Eipä sen retken tarvitse tuon ihmeellisempi olla. 

Porkkalanniemi sopii hyvin lapsiperheille, mutta ensi kerralla aiomme itse kokeilla sieltä Vetokannas-nimistä aluetta - josko bilettävää porukkaa osuisi hieman vähemmän paikalle. Oma vesi kannatti kantaa mukana, vaikka alueella on kaivo - kaivon päällä oli kyltit, että käyttökiellossa. 

Nuuksion Haukkalampi maaliskuussa

Nuuksion Haukkalammella olemme käyneet useastikin, mutta nyt satuin tätä postausta varten löytämään viime maaliskuun reissun kuvat. Tästä kohteesta kun voisi kirjoitella useamminkin. Paikka on kauniina päivänä tosi suosittu, ja parkkipaikkaa voi olla haastava löytää. Me taisimme maaliskuisena lauantaipäivänä jonottaa vartin verran, että löysimme paikan parkkipaikalta. 

Haukkalammella (kartat linkistä) on mahdollista lähteä pidemmillekin retkille, tutustua partiolaisten ylläpitämään luontotupaa tai käydä vaikka luontopolkuun tutustumassa. Maaliskuussa me päädyimme kävelemään liukkaita polkuja pitkin  lähimmälle, itse Haukkalammen kodalle, jossa myös nuotiopaikka ja puucee löytyi. Tämä on helppo kohde myös lastenvaunuilla, tasaista hyvää tietä (ellei ole tuollainen jäinen keli, niinkuin meille osui) perille asti ja todella kauniilla paikalla kota ja grillipaikka kallion päällä järvelle päin. 

Meillä oli mukana erilaisia makkaroita, peruna-sipulisekoitusta foliossa nuotiolle sekä jälkiruoaksi perinteistä tikkupullaa hillolla ja kermavaahdolla. Kermavaahto oli helppo kantaa mukana valmiskermavaahtopurkkina. Lapset myös uskalsivat kokeilla hieman lammen jään päällä kävelyä aivan reunassa. Ihmisiä oli todella paljon grillipaikalla, mutta kodan grilli katoksen alla ammotti tyhjyttä ja saimme rauhassa siinä evästellä. 

Paluumatkalla autolle ihmettelimme jättiläisten räkää (jäätyneitä vesinoroja) ja suuria lätäköitä maassa ja koetimme luistella autolle kaatumatta. 

Navigaattoria varten osoitteeksi kannattaa pistää Haukkalammentie, ja ajaa tie lähes perille asti. Aivan päädyssä on pieni parkkipaikka, ja n 150m ennen tätä on isompi parkkipaikka. Tien sivuun ei autoa kannata jättää, sillä muuten ei alueelta pääse muut pois. 

Meikon luonnonsuojelualue - Korsolampi

Kävimme yhtenä hieman sateisena kesälomapäivänä Kirkkonummen Meikon luonnonsuojelualueella päiväretkellä. Päätarkoitus oli saada lapsilta energiaa pois ja keräillä samalla hieman mustikoita. Mukana kulki kaksi kolmesta koirastamme, jotka pääsivät myös nauttimaan aika rauhallisesta menosta - 5h retkemme aikana törmäsimme kahteen ihmiseen. 

Auton ajoimme vedenpuhdistamon taakse parkkipaikalle (navigaattorilla osoite on Korsolammentie päähän asti, mitä autolla pääsee). Meiko-järven sijasta päädyimme menemään alueen pienemmälle lammelle, Korsolammelle. Korsolammella on puu-weeceet, nuotiopaikka, pieni katos sateensuojaa varten sekä puita nuotiota varten. Lisäksi lammen ympäri menee kiva polku, joka on lastenkin kanssa helppo kulkea. Parkkipaikalta nuotipaikalle on noin 700 m, lähes pelkkää ylämäkeä. 

Pistimme tulen nuotioon lasten keräillessä mustikoita, söimme hieman eväitä ja nautimme hiljaisuudesta. Mukana oli lapsille pillimehua ja leipiä, nuotioon makkaraa, aikuisille lämmintä kaakaota termarissa. Saimme myös kerättyä mustikoita mustikkapiirakkaa varten, joka tehtiin myöhemmin kotona. 

Kiersimme lammen lopuksi ja haimme yhden geokätkön lammen pohjoispuolelta. Oli kiva kätkö ja mahtavat maisemat kallion päältä. Sopivan rauhallinen retkeilykohde päiväretkelle, ja miksei yhdeksi yöksikin. Vaikka sää oli alkuun pilvinen ja hieman sateinen, pilkahti aurinkokin loppua kohden meitä kurkkaamaan.